Sain alkukesällä syntymäpäivänäni aikoihin neuvon tehdä niitä asioita, joista eniten pidän. Iloa tuottavat pienet projektit mökillä: sopivasti asetellut valosarjat, ojan reunasta poimitut luonnonkukat, kivien kaivelu ja uusien istutusten suunnittelu. Meidän perheessämme on paljon juhlia kesällä. Vähän väliä vietetään synttäreitä tai nimppareita. Juhlat ja niiden suunnittelu on mukavaa. Onneksi tarjottavaa löytyy myös helposti kaupan pakastealtaasta, jos itse ei ehdi leipomaan kaikkia herkkuja.
Mökillä muistelen usein omia isovanhempiani, joiden kesämökiltä ovat oman lapsuuteni parhaat muistot. Lapsena söin kesäaamuisin puuroni mummolassa lautaselta, jonka pohjassa oli kaunis kuvio. Lautanen piti syödä tyhjäksi, niin näki kulhon pohjalla olevan miehen ja naisen, jotka pitivät toisiaan käsistä kiinni. Ehkä rakkain kirpparilöytöni on ollut se, kun aikuisella iällä löysin tätä sama astiasarjaa neljän hengen kattauksen. Siinä vaiheessa ei ollut vielä omasta mökistä tietoakaan, mutta halusin ostaa astiat odottamaan tulevia aikoja.
Tässä kirjoituksessa on hieman keskikesän kaihoa. Se iskee minuun aina juhannuksena. Kauniit kesäyöt ja valoisuus, jota pitäisi tankata talven varalle. Se tunne, että on käynyt aavan meren tuolla puolen, mutta sen jälkeen haluaa elää kotimaassaan. Pieni pelko siitä, onko tunne pysyvä. Tämän ihmeellisemmäksi minun elämäni ei enää muutu. Nyt on aika juurtua jälleen Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen jokaisesta saamastani kommentista.