Vietimme muutaman päivän Kööpenhaminassa ja se oli ihanaa. Suurelta osin Kööpenhamina oli niin kuin ennen. Muutama uusi rakennus oli valmistunut tai valmisteilla, mutta Tivoli oli vielä paikoillaan ja yhtä ihastuttava kuin aina ennenkin, Jensens Bøfhusissa tarjoilu oli edelleen epäkohteliasta ja hidasta, katukuvassa näkyi edelleen valtavan suuria Odder-merkkisiä lastenvaunuja ja juustotiskillä piti olla tarkkana, ettei valitse liian aromikasta juustoa.
Ihanan nostalginen tunnelma ja kaikki perheenjäsenemme olivat tyytyväisiä matkan ajan. Kaikille riitti mukavaa tekemistä: vierailu vanhassa lempiravintolassa tai -kaupassa ja hyvien ystävien tapaaminen oli aikuisista virkistävää. Lapsille kaikki oli uutta, ehkäpä alitajunta lähetti heille viestejä siellä eletystä ajasta. Tivoli sai heiltä täydet pisteet, onneksi nuorimmainenkin oli ylittänyt 120 cm pituuden, niin huvipuistolaitteiden valikoima oli melko laaja. Köpiksessä oli todella hyvät Pokémon-apajat ja saimme napattua jopa pari Picahua, mikä on Poké-maailmassa todella hyvä juttu. Kaikkialle ei neljässä päivässä ehtinyt, mutta pääkohdat tuli koettua uudelleen. Frøsnapperit jäivät ainakin syömättä.
Aivan täydellistä mutta myös niin bittersweet. Enkö saa heittäytyä maahan, kun on aika jättää Tivoli taas taakse? Lohdullista on kuitenkin se, että nämä kulmat ovat vain lyhyen lentomatkan päässä. Taskussa on Tivolin kausikortti tulevalle vuodelle, kyllähän sitä pitäisi päästä vielä testaamaan myöhemminkin. Vanhan vuoden joulusesongin sai kaupan päälle, niin oli järkevää tehdä tämä sijoitus.
Aivan täydellistä mutta myös niin bittersweet. Enkö saa heittäytyä maahan, kun on aika jättää Tivoli taas taakse? Lohdullista on kuitenkin se, että nämä kulmat ovat vain lyhyen lentomatkan päässä. Taskussa on Tivolin kausikortti tulevalle vuodelle, kyllähän sitä pitäisi päästä vielä testaamaan myöhemminkin. Vanhan vuoden joulusesongin sai kaupan päälle, niin oli järkevää tehdä tämä sijoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen jokaisesta saamastani kommentista.